Katsoin helmikuussa Yle Areenasta dokumentin ”Prisma: Totuus muistista”. Siinä tutkijat olivat tehneet löydön, jossa aivoleikkauksen seurauksena lähimuistinsa menettänyt ihminen oppi motorisia taitoja. Hän suoritti aika haastavaa peilin kautta piirtämistä, jota sitten toistettiin päivittäin. Koehenkilö ei siis muistanut tehneensä edellisenä päivänä harjoitusta. Hän kuitenkin alun vaikeuksien jälkeen oppi piirtämään peilin kautta tutkijan määräämän kuvion. Dokumentissa oli muutakin kiinnostavaa, mutta tämä koe oli omasta mielestäni erityisen kiinnostava. Miten motorinen oppimisemme onkaan sidoksissa kehoomme, eikä niinkään visuaalisisiin muistikuviin?
Miksi pelkät sanat tai näytöt eivät riitä muuttamaan kenenkään virheellistä asentoa? Me emme tietoisesti hallitse koko kehoamme tai tapojamme koko ajan. Kävelytyylimme, nostotekniikkamme ja lattialta nousemiset ovat muokkaantuneet elämämme aikana juuri sellaisiksi kuin ne nyt ovat. Jokin liikemalli on tuntunut lapsena helpolta, joten olemme jatkaneet sen käyttöä. Näin malli voimistuu. Mitä vanhemmaksi mallia jatkaa, sen vaikeampi sitä on muuttaa. Miksi omat kehon liikemallit olisi tärkeää tiedostaa?
Onko sinulla jotain toistuvia vaivoja? Aina sama polvi vihoittelee, aina sama puoli alaselästä on jumissa ja se sama vanha tenniskyynärpää vaivaa? Lääkäri antaa vaivaan lääkkeen, hieroja hieroo lihaksen auki, se on ok hetken, sitten se taas vaivaa ja huomaat löytäväsi itsesi taas samasta kierteestä.

Huomasitko mitään? Hyvä jos huomaat, vielä parempi jos lähdet kokeilemaan välillä toista puoltasi. Mitä jos et huomannut? Ei se mitään, minä huomaan. Kuten ostos-tv-mainoksien lopussa kuuluu sanottavan ”siihen on myös lääke”: Ohjattu liike.
Kirjoittaja:
Juha Koivuporras
Aplico Trainer Team
050 5666 727
Liikunta- ja Hyvinvointikeskus Aplico
Ratakatu 24
08150 Lohja
www.aplico.fi