Juha Koivuporras, Aplico |
Miksi ulkonäkö on meille niin uskomattoman tärkeää? Miksi nykyisten kauneusihanteiden jumalointi on monelle pääosassa liikunnassa ja hyvinvoinnissa? Viime viikolla allekirjoittaneella tuli 6 vuotta personal trainerin työtä täyteen Aplicolla. Samalla tuli mitta täyteen ulkonäkökeskeisestä maailmasta. Täysin normaalipainoinen ja hyvässä kunnossa oleva tuttuni kertoi, että muuten treeni kulkee hyvin, mutta hän voisi muutaman kilon vielä tiputtaa. Ihmettelin hänen suhtautumistaan sekä sitä, miten monesti kuulen samanlaisia kommentteja. Eikö meille riitä, että kunto kasvaa ja liikunta tuntuu hyvälle?
Tottakai ymmärrän, jos terveyden kannalta olisi hyvä tiputtaa painoa ylipainosta normaaliin painoon. Mutta jos olet jo normaalipainoinen, miksi täytyy yrittää tiputtaa vielä? Ehkä sitten voit ottaa vartalostasi kuvan someen ja nauttia hehkutuksesta ympärilläsi? Minusta painonpudotus on seuraus, ei tavoite. Riittävä painonpudotus on seuraus terveellisistä elämäntavoista, jotka tekevät vähitellen opeteltuna hyvää kaikille. Mutta tässäkin voidaan mennä äärimmäisyyksiin, jolloin se ei ehkä enää ole tervettä.
Seitsemän vuotta sitten ammattikorkeakoulussa liikuntaa opiskellessani olin kaikkea muuta. Silloin halusin kasvattaa lihaksia ja näyttää fitness-ihanteiden mukaiselta muodottomalta möhkäleeltä. Syitä on monia. Huomasin hauikseni kasvaessa saavani hyväksyntää: lihakset saivat naiset ihastumaan ja miehet kunnioittamaan. Todellisuudessa se oli pelkkä illuusio, kuten se miten lapsuudessa sarjakuvien lihaksikkaat supersankarit saivat näteimmän tytön. Media puski joka tuutista ulos lihaksia, proteiinia, lihaksia, proteiinia, seksiä, proteiinia, rahkaa, superdieettejä, kovaa treeniä, pumppia, proteiinia, verisuonia, fitness sitä, fitness tätä… Ja terveellistä tietenkin!
Kun pieni kuukausittainen opiskelijabudjettini paukkui yli, aloin laskea mihin sitä rahaa oikein kulutan. Avasin jääkaappini tuijottaen hölmistyneenä jauhelihapakettejani, mutta olin siinä kohtaa ennemmin valmis luopumaan hedelmistä ja vihanneksista kuin jauhelihavuorestani. Avasin kuivamuonakaapin ja löysin viisi erilaista lisäravinnepurkkia. Mitäpä jos kiristelisin vartaloani, jotta lihakseni erottuisivat paremmin. Tämähän onnistui nopeasti ilman hiilihydraatteja! Uskottelin itselleni ja kaikille muille, että se on terveellinen ruokavalio samalla kun harjasin varpusparvia vessanpöntöstä. Takaraivossani piipittävä muskelimake pani minut aina ennen baari-iltaa pumppaamaan hauiksia. Tuohon oudon sairaaseen tilaan ei auttanut, se, että sain tutuilta ja kavereilta jatkuvasti kehuja ulkonäöstäni. Tässä kohtaa aloin miettiä, että mitähän hittoa teen elämälläni? Olisikohan elämässä muutakin hienoa kuin oma vartaloni?
Kun muutin suhtautumistani ulkonäköön ja nykyisiin kauneusihanteisiin (mikä on todella vapauttavaa), aloin huomata, etten ajattele enää kuin muut. Olen pitkään paininut sen kanssa, että kestänkö tätä ulkonäkökeskeistä maailmaa enää? Jota liikunta-ala valitettavasti edelleen on.
Onneksi sovimme muutama vuosi sitten strategian päivitystyössämme poistaa kuntokeskuskliseitä Aplicosta kuten äärimmäiset fitness-ilmiöt ja varsinkin paidattomat/vähäpukeiset mainoskuvat. Työ on mielestäni alkanut hyvin. Aloimme viedä Aplicoa kohti sen alkuperäistä ajatusta: Terveyttä, iloa ja hyvää oloa. Strategiapäivitystyö sai minut ajattelemaan: vielä on toivoa. Me voimme muuttaa ihmisten ajattelutapoja terveemmäksi piittaamatta siitä, mitä muut salit ja media uhkuvat.
Ymmärrän, että meitä ei ehkä ole hyväksytty lapsena sellaisena kuin olemme. Ymmärrän, että huomio tuntuu hyvältä. Ymmärrän, että on helppo tie käyttäytyä sillä tavalla kuin ympäristökin haluaa.
Ulkonäkösi ei määritä sinua vaan teot. Sinä olet riittävä. Hyväksyn sinut sellaisena kuin olet. Hyväksy sinäkin.
-Juha-
Oma Personal Trainer
Liikunta- ja Hyvinvointikeskus Aplico Oy
juha.koivuporras@aplico.fi
www.aplico.fi
Haluatko tulla tutustumaan Aplicoon?