Kuka määrittää sinun peilikuvasi?
Tutkimus, jossa todettiin, että 84 % naisista ovat tyytymättömiä painoonsa, sai minut surulliseksi. Samalla jäin miettimään omaa suhtautumistani vartalooni. Mitä jos voisimme olla tyytyväisiä itseemme ja vartaloihimme? Minä uskon, että olisimme onnellisempia ja voisimme paremmin. Oletko sinä valmis kokeilemaan positiivista suhtautumista itseesi?
http://yle.fi/uutiset/3-9385699
Seison peilin edessä ja katson itseäni päästä varpaisiin. Mitä näen? Makkaroita keskivartalossa, reisien väliin ei jää sitä rakoa, niin paksut pohkeet, että saappaiden osto jää yleensä haaveeksi. Käsivarret ovat aina olleet mun inhokki! Muistan, että aikanaan häpesin niitä niin paljon, että kesälläkin kuljin aina pitkähihaisissa paidoissa. Raskausarpia rinnoissa, vatsanseudulla ja jopa pepussa. Kuka määrittää, että nämä olisi virheitä tai huonoja asioita minussa?
Osittain voin syyttää mediaa. Media on lapsuudestani lähtien luonut kuvaa ihannenaisesta, joka on aina pirteä, hoikka ja fressi. Hänellä on kiinteät, pyöreät rinnat, uhkea peppu ja kapea vyötärö. Hän treenaa tosi kovaa ja syö mahdollisimman vähän.
Osittain voin myös syyttää kommentteja läheisiltä ja tuntemattomilta vuosien varrelta.
Läheisen heittämä “hauska vitsi” siitä, kuinka asunnon ovia joudutaan kohta leventämään, jos jatkan syömistä samaan tahtiin tai töissä asiakkaan utelut lasketusta ajasta eivät juurikaan kohota itsetuntoa.Päinvastoin! Itkua siinä sai pidätellä kun soperrat tuntemattomalle ihmiselle, ettet ole raskaana, vaan ihan ehtaa läskiä siihen vatsan seudulle on kertynyt.
Pääosin saan kuitenkin syyttää itseäni! Minä itse olen luokitellut itseni virheelliseksi, koska en sovi siihen “täydelliseen muottiin”. Mutta miksi en voisi silti rakastaa itseäni ja olla tyytyväinen itseeni?
Mitä sitten vaikka kroppa vähän hyllyy ja lyllyy jumppatunnilla, mitä sitten vaikkei peppuni ole uhkea ja rintani kiinteät. Mä olen terve ja onnellinen ihminen, joka liikkuu hyvinvoinnin ja terveellisen tulevaisuuden vuoksi. Syön pääosin hyvin, mutta välillä ahmin kokonaisen suklaalevyn ja nautin joka palasta ihan täysillä. Ja mikä tärkeintä, ulkonäkö ei määritä meitä ihmisenä! Se mitä ajattelemme, miten kohtelemme muita ja itseämme, mitä sydämemme tuntee. Se merkitsee.
Menen uudestaan peilin eteen ja katson itseäni eri silmin.
Näen kauniit silmät, pidän kasvojeni muodosta. Tykkään minun solisluista, jotka näkyy heleästi ihon läpi. Mulla on suhteessa aika kapea vyötärö ja tuo peppukin on itseasiassa aika jees. Jalat eivät ole sieltä kapeimmasta päästä, mutta ne on kokonaisuutena sopusuhtaiset ja onhan stretchsaappaat keksitty. Mulla on muotoja ja olen naisellinen.
Ei ollenkaan paha! Luonteeltani olen ystävällinen, autan muita parhaani mukaan, olen välittävä. Ei hitto, tämähän on aika hyvä paketti.
Olisiko sinunkin aika keskittyä positiivisiin puoliin itsessäsi? Puhu itsellesi kauniisti, kehu ja arvosta itseäsi. Välitä itsestäsi! Tee asioita, joista sinulle tulee hyvä mieli. Ole välillä itsekäs ja ota aikaa itsellesi ja sinulle tärkeille asioille. Ihminen joka arvostaa itseään, kokee ansaitsevansa kaikki hyvät asiat elämässä. Sinä ansaitset onnea, terveyttä, iloa ja hyvää oloa!
Jos sinun on mahdoton tässä vaiheessa löytää itsestäsi positiivisia puolia, niin voit kysyä joltain läheiseltäsi. Ehkä saat siitä vinkkejä alkuun pääsemiseksi. Jos ei lasketa niitä joitakin aivottomia ihmisiä mukaan, jotka kokevat olevansa niin paljon parempia, että heillä on varaa loukata muita ihmisiä sanoillaan, niin uskon että suurin osa ajattelee sinusta paljon positiivisemmin kuin sinä itse.
Itse kysyin eilen puolisoltani mitä mieltä hän on vartalostani. Hän kuulemma rakastaa sitä. Varmistelin vielä että eikö läskimakkarani häiritse häntä. Ei yhtään, oli vastaus.
Eivät ne siis saa häiritä minuakaan!
Kirjoittaja:
Jenni Siponen
Aplico Trainer Team
jenni.siponen@aplico.fi
www.aplico.fi
Liikunta ja Hyvinvointikeskus Aplico
Ratakatu 24, Lohja
019 312 880