I love X-Method
 |
| Anna Perho ja Miikka Vuorinen |
Ahertamiseni X-Methodin parissa alkoi parisen vuotta sitten silloisen personal trainerini Tiian suosituksesta. Olin harjoitellut hänen kanssaan puolisentoista vuotta Fustraa, joka muutti radikaalisti ajatteluani liikunnan ja ruokavalion suhteen.
Muistan edelleen miten turhautunut olin ensimmäisissä treeneissämme. Tiia laittoi minut stepperin päälle ja käytti sen jälkeen huomattavasti aikaa ja vaivaa korjatakseni asentoani.
Ajattelin, että kymmenen vuoden jumpat olivat olleet yhtä suurta ajanhukkaa, jos en osaa edes kävellä! Keppien kanssa heiluminen taas tuntui turhalta, koska olen sitä sorttia kuntoilija, joka haluaa poistua salilta hieman pahoinvoivana ja hikisenä.
Jälkeenpäin ymmärrän, että keppiliikkeet eivät tuntuneet aluksi missään, koska kroppani oli niin väärässä asennossa, että liikkeet eivät ikään kuin päässeet perille. Melko nopeasti pääsin kyllä vaiheeseen, jossa varsin pienillä painoilla ja liikkeillä, hitaasti ja oikein tehtynä, hiki todellakin virtasi.
Opin myös tunnistamaan miltä tuntuu, kun kroppaa käyttää kokonaisvaltaisesti. Tuhansia kertoja kuulemani termi liikkuvuus sai vihdoinkin konkreettisen muodon. Nykyisin pidän tämän ominaisuuden vaalimista yhtä tärkeänä kuin aerobista tai lihaskuntoa. Jumissa oleva kroppa on vähän kuin tennismaila, josta puuttuu verkko: sillä voi kyllä huitoa, mutta tuloksia ei juuri tule.
Tehokkuuden ystävänä opin myös arvostamaan PT:n kanssa treenaamista. Omalla kohdallani traineri lisää arviolta noin 30 prosenttia treenin tehoja (koska treenarille ei kehtaa marista että nyt ei kyllä jaksa katos kun on niin rankka päivä takana).
Noin puolentoista vuoden yhteisen treenaamisen jälkeen Tiia siis ehdotti siirtymistä X-Methodiin. Kroppaani oli tullut runsaasti liikkuvuutta ja tasapainoa, joita tulisin tarvitsemaan uuden lajin parissa.
Olin ideasta heti kiinnostunut, koska olin aiemmin käynyt muutamilla crossfit-demotunneilla, ja tykästynyt heti niiden no bullshit-asenteeseen.
Niinpä siirryin Tiian ohjauksesta Miikan paimennettavaksi.
Sovimme treeneille selkeät tavoitteet: rasvaprosentin rankominen ja lihaskunnon vahvistaminen.
Tavoiteorientoituneena ihmisenä pidän tästä. Motivaatiota on vaikea rakentaa, jos ei tarkkaan tiedä mihin pyritään. Ilman tavoitteita on myös mahdotonta määritellä keinoja, jolla sinne päästään.
Kun sain ensimmäisen ohjelmakortin käteeni, virnistin tyytyväisenä sisäänpäin. Parikymmentä minuuttia lämmittelyä ja sen päälle muutama hassu lihaskuntoliike, LOL! Tulisin ällistyttämään Miikan rautaisella kunnollani.
Lämmittelyn jälkeen hymyni oikeni neutraalimmaksi. Kunto-osion jälkeen näkökenttäni oli jossakin mustan ja tähtien näkemisen välillä. Oma laji oli todellakin löytynyt!Rakastan X-methodia juuri tämän vuoksi: jokaisesta ohjelmasta saa tuunattua painoilla ja sykkeellä harjoituksen, jossa puuskutetaan koko rahan edestä. Ihmiselle joka inhoaa kaikkea turhaa, tämä on mieltä tyynnyttävää. En joudu koskaan miettimään treenien jälkeen, että tässäkö tämä nyt oli (sen sijaan psyykkaan itseäni vielä parkkipaikalla ennen treeniä etten soittaisi ja valehtelisi sairastuneeni äkilliseen tuhkarokkoon ja noidannuoleen.)
Ohjelmaan kuuluu kuormien järjestelmällinen kasvattaminen ja monet kelloa vastaan tehtävät kunto-osuudet. Tämän proggressiivisuuden ansiosta olen nostellut painoja, joita en olisi ikinä kuvitellut nostavani.
Tässä tullaan toiseen, itselleni ehkä kaikkein merkittävimpään treenin vaikutukseen: omien rajojen hallittu ylittäminen ja jaksaminen sen jälkeen kun ei enää jaksaisi on nostanut henkistä kestokykyäni aivan oleellisesti.
Jaksamisen rajoilla tapahtuva tekeminen ja sitä seuraava palauttaminen venyttää omaa resilienssiä myös muualla kuin treenisalilla. Huomaan suhtautuvani moneen rasittavaan tapahtumaan tai keskusteluun tyynemmin aivojeni opittua, että tämä piina on pian ohi ja sitten pääsee taas palauttelemaan.
Treenaan X-methodia kolmesti viikossa, yleensä kerran Miikan kanssa ja pari kertaa omatoimisesti. Vastapainona käyn koiralenkeillä ja hot joogassa, jossa lihaksia venytellään 90 minuutin ajan 42 asteen lämpötilassa (fantastista – kokeile!).
Nautin siitä, että tarkkaan ohjelmoitujen treenien jälkeen ei tarvitse miettiä olenko tehnyt nyt varmasti tarpeeksi. Kroppa kertoo, että olen.
Ruokavaliooni ja erityisesti ruokarytmiin X-Method on vaikuttanut enemmän kuin mikään muu, vaikka olen erilaisten dieettioppaiden ja kaloriotaulukoiden dosentti. Olemme käyttäneet Miikan kanssa varsin vähän aikaa ruokavalion tuunailuun. Ei tarvitse – treenistä ei saa huonolla syömisellä mitään irti. Kun olen muutaman kerran tullut tunnille kuus kahvia ja yks keksi-pohjalta, olo on ollut susihuono, ja treenin hukkaan valumisen voi kirjaimellisesti tuntea.
Koska harjoittelen useimmiten keskellä päivää, kunnon lounaasta on tullut pakollinen osa arkea, myös niinä päivinä kun en treenaa. Tämä on erittäin arvokas sivutuote, jonka X-Method on elämässäni muuttanut.
Entä sitten tulokset?
Painoni on pysynyt lähes samana kuin aloittaessa, mutta samalla on tapahtunut ihme: keski-ikäinen nainen on onnistunut muuttamaan merkittävän määrän läskiä lihakseksi. Tunnen itseni hyväkuntoiseksi ja terveeksi, mikä on yllättävän palkitsevaa. Aiemmin treenasin vain pitääkseni painoa kurissa, mutta nykyisin saan liikkumisesta paljon enemmän irti. Olen myös tyytyväisempi ulkonäkööni, koska tiedän yrittäneeni parhaani.
Oleellinen osa kehityksestä menee valmentajani Miikan piikkiin.
Olen nuorempana ratsastanut kilpaa, minkä tiimoilta opin että tärkeintä valmentajasuhteessa on luottamus. Jos coachin sanomisia joutuu kyseenalaistamaan, treeni kärsii ja kaikesta tulee hieman ikävää. Hyvä treenari taas pitää huolen siitä, että liikkujalle esitetyt vaatimukset ja kyvyt ja sitä mukaa myös itseluottamus pysyvät tasapainossa – tällä alueella tapahtuu kaikki kehitys. Tässä Miikka on aivan erityisen taitava sen ohella että hän on kylmän välinpitämätön ”kato nyt tää ei enää jaksais”-viestinnälleni.
Tällä hetkellä ajattelen, että X-Method pysyy elämässäni palvelutaloon saakka. On vaikea kuvitella lajia, jossa sama määrä tehoja, tuloksia ja mindpoweria saataisiin tiivistettyä 60 minuuttiin.
ANNA PERHO
Jaa tämä sivu
Facebook
Twitter