Aplicon blogissa kurkistamme kuukausittain henkilökuntamme ja yhteistykumppanien profiileihin. “Kuoren alta” -otsikolla julkaisemme juttuja klubin elämysten tekijöistä.
Itsepuolustuksen ammattilainen Jean Feller
 |
| Jean venyttelee harjoituksen päätteeksi |
Aplicossa Fustra Personal Trainerina toimiva Jean Feller on raivannut oman tiensä liikunta-alan huippuasiantuntijaksi monen mutkan kautta. Jean on syntynyt Brysselissä, mutta jo taaperoikäisenä muuttanut Suomeen pääkaupunkiseudulle.
Alle kouluikäisenä Jeanin toinen jalka hajosi täysin hevoskärryn koristeena olleen valurautaisen astian kaaduttua hänen päälleen. Onneksi kohdalle sattunut lääkäri kannusti potilasta liikkumaan niin nopeasti kuin taas mahdollista. Liikunta on lääke.
Pitkän toipumisen jälkeen Jean pääsi kuluttamaan energiaansa jalkapallon ja jääkiekon pariin. Moni kauhisteli pikku miehen mustia sääriä, meno oli kovaa ja suojuksia ei tietenkään käytetty.
Kamppailulajit kutsuu
Jeanin kiinnostus kamppailulajeihin syttyi pikku hiljaa. Monissa kamppailulajeissa oli ikärajana 15-vuotta, joten sitä ennen ei varsinaisesti ollut asiaa lajien pariin. Näihin aikoihin Jeanin vapaa-aika kuluikin lähinnä punttisalilla bodauksen parissa. 17-vuotiaana Jean muutti pois kotoa, ja Helsinkiin muuton myötä oli mahdollista aloittaa jujutsunharrastaminen Tapiolassa. Siitä lähti Jeanin ura itsepuolustuksen parissa.
(Jujutsu on yksi vanhimmista japanilaisista itsepuolustuslajeista, mistä karate ja judo ovat haarautuneet.)
Suomessa kamppailulajien tilanne on muuttunut paljon vuosien myötä, sillä esimerkiksi 80-ja 90-luvuilla taekwondo-seuroissa oli ikärajana 15-vuotta ja lapsia ei nimenomaan haluttu seuroihin. Tällä hetkellä järjestelmä ruokkii ja kannustaa nuorten ja lasten mukaan ottamista monella tasolla. Nykyään jopa 13-vuotiaat ovat voineet harjoitella jo 4-5 vuotta, saaneet mustan vyön ja saavuttaneet jopa EM- ja MM-kilpatason.
Taekwon-do, jalan ja käden tie
Japanilaisten lajien kautta Jean tutustui Taekwon-do:n 1980-luvun puolessa välissä, kun muuttolaatikot rantautuivat Itä-Helsinkiin.
(Taekwon-do kirjoitetaan viivalla, koska do on koko sanan tärkein osa. Do tarkoittaa ajatusta/tietä, taek jalkaa ja kwon kättä. Taekwon-do on siis jalan ja käden tie.)
Jeanilla ei ollut minkäänlaista ennakkokäsitystä siitä, mistä 1979 Suomeen saapuneessa taekwon-do:ssa oli kyse, ennen kuin meni ensimmäiselle korealaisten ohjaamalle tunnille. Harjoitus oli hyvin ottelupainotteista eli potkua potkun perään. Jean innostui lajista, kunnes muuttolaatikoita taas pakattiin ja muutto vei Espooseen.
Uudesta kotipaikasta löytyi lajin uusi tyylisuunta, ITF-taekwon-do, joka edusti perinteisempää itsepuolustuslajia. Tämä tarkoittaa, että lyönnit sallittiin pään korkeuteen ja suojia ei käytetty. Jean hurahti tähän uuteen tyylisuuntaan täysin, sillä isolle miehelle ei ollut luontaista otella suojien kanssa. Jean myös arvosti, että lajissa oli kyse muustakin kuin urheilusta. Taustalla oli koko ajan Martial-art –ajattelu, joka tarkoittaa sotataitolajia.
Jean korostaa, että hyvä käyttäytyminen ja oikeanlainen ”suunvuoro” on lajissa keskeistä. Lajissa on tarkka hierarkkinen järjestelmä, jota on kunnioitettava. Elämänkokemusta arvostetaan ja ihmistä kunnioitetaan sen mukaan.
Saavutukset uralla ja kuuden danin musta vyö
 |
Jeanin seurassa 9 danin suurmestari
Kim Ung Chol |
Jean on saavuttanut ITF-taekwon-do:nparissa paljon. Hän sai ensimmäisen danin mustan vyön vuonna 1994 ja kuuden danin mustan vyön vuonna 2010. Vyön myönsi 2010 Suurmestari Rhee Ki Ha, jolla itsellään 9.danin musta vyö. Jeanin henkilökohtaisen kilpailupuolen saavutuksia ovat SM-kulta, mitaleita raskaan sarjan otteluissa sekä edustus MM-kisoissa vuonna 2007.
(Danit ovat mustan vyön eri tasoja. Esimerkiksi korealainen suurmestari Rhee Ki Ha on korkein koko lajissa ja hänellä on yhdeksän danin mustavyö. 1-3:n danin suorittaneet ovat noviiseja, apulaisopettajia ja 4-6 danin suorittaneet ovat kansainvälisiä opettajia, 7 danin mustan vyön suorittanut on mestari, 8 danin senior mestari sekä 9:n danin taas suurmestari, joita on maailmassa vain muutamia. Yhdeksän on numerona viimeinen kolmella jaollinen numero, ja tämän vuoksi korkein mahdollinen.)
Valmentamisen Jean aloitti vuonna 1996 ja ensimmäisen oman seuran hän perusti Kirkkonummella vuonna 1999. Tämän jälkeen Jean on perustanut Suomeen noin 20 seuraa sekä Etelä- ja Keski-Suomeen. Välillä treenejä voi olla neljäkin illassa, joten ajokilometrejä kertyy vuodessa paljon. Jean on edelleen aktiivinen kaikissa seuroissa. Hän on valmistelee ja pitää vyökokeita ja antaa arvoja niiden mukaan. (Tätä kutsutaan graduoinniksi) Jean on graduoinut Suomeen 50 mustaa vyötä 1-3 danin välillä.
Maajoukkuetason valmentajaksi
 |
ITF konferenssissa MM-kisoissa
Bulgariassa kesällä 2013 |
Vuonna 2003 ITF:n maailmanliiton pyynnöstä Jean ryhtyi rakentamaan uutta kansallista kattojärjestöä, joka edustaisi Suomea maailmalla. Tämän myötä Jean alkoi hakemaan myös lisäpotkua valmentamiseen ja lähti suorittamaan Valmentajan Kansainvälistä erityisammattitutkintoa (VEAT) Pajulahteen. Sitä kautta hän pääsi panostamaan kilpaurheilun valmennusvaatimuksiin. Maajoukkuepäävalmentajana Feller on toiminut nyt 12 vuotta ja ensimmäinen EM-mitali tuli Suomeen uudelle organisaatiolle Sloveniassa vuonna 2003.
Fellerin suurimmat saavutukset henkilökohtaisella tasolla ovat ensimmäisenä pohjoismaalaisena saatu, ITF maailmanliitolta Kroatiassa myönnetty Outstandin instructor –medal, joka kuvaa parasta mahdollista valmentajaa, ja lisäksi Budoga –lehden Taistelijan malja, jonka hän on saanut ensimmäisenä ko. lajin valmentajana.
Hän haluaa kuitenkin korostaa, että parasta on ollut toiminnan levittäminen Suomessa, johon on myönnetty tämän ansiosta yli 50 mustaa vyötä.
Siellä missä sydän on, sinne antaa kaiken
Jeanille on omassa treenaamisessa tärkeintä harjoittelun laatu eikä määrä. Fustra on tuonut paljon uutta myös hänen omaan harjoitteluun ja valmentamiseen. Hän itse treenaa viikoittain keskimäärin kolme kertaa: yhden taekwondo-treenin, yhden Fustra- treenin ja yhden yhdistelmätreenin, jossa on sekoitus Fustraa ja taekwon-doa. Näiden päälle Jean tekee vielä kunnon venyttelyt päivittäin. (Jean on varmasti ainoa aplicolainen mies, jolta sujuu spagaatti joka suuntaan.)
Jean pohtii, kuinka fyysisestä kunnosta täytyy pitää huolta, jotta arjessa jaksaa. Kun kroppa on kunnossa, niin pää kestää.
Jeanin esikuvia elämässä ovat erityisesti pienten lajien edustajat, jotka tekevät sitkeästi vaativaa työtä saadakseen nuoret menestymään ja pois tietokoneen ääreltä. Suomessa arvostus on kuitenkin valitettavan pientä ja työ perustuu pitkälti vapaaehtoisuuteen, joten työtunteja ei lasketa. Mutta siellä missä sydän on, sinne antaa kaiken.
