Liikunnan vallankumous, Osa 4: Koulu ja terveydenhuolto

Paikallaan istuva kivi sammaloituu. Liikunnan vallankumouksen tehtävänä on potkaista kivi takaisin liikkeelle. Valitettavasti sitä ei pysty potkaista liikkeelle yksin. Kivi on niin painava, että sen liikkeelle saattamiseksi tarvitaan valtaosa väestöstämme. Entä jos potkaisen oikein kovasti?

Liikunnan harrastaminen on mahdollistettu yhteiskunnassamme paremmin kuin koskaan. 2010-luvulla Suomessa on kolminkertainen määrä liikuntapaikkoja 1960-lukuun verrattuna. Kyse ei ole siis mahdollisuuksien puutteesta vaan tottumuksesta ja tavoista. Vihannekset ja hedelmät ovat jokaisessa ruokakaupassa ensimmäisenä vastassa, silti harva syö niitä suositeltavat puoli kiloa päivässä. Miten voisimme juurruttaa liikunnallisen elämäntavan suomalaisen elämään?

Koulut ovat mielettömän tärkeässä roolissa. Järjestöjä, seuroja, liikuntapaikkoja ja hyvinvointikeskuksia on Suomessa valtavasti, mutta ne ovat vapaaehtoisia ja usein maksullisia. Kun taas koulu ja sen ympäristö ovat oppivelvollisuuden vuoksi jokaiselle pakollisia, jolloin näen ne mahdollisuuksina opettaa liikunnallisia elämäntapoja jo lapsesta asti.

Liikkuva koulu -ohjelma on yksi hallitusohjelman osaamisen ja koulutuksen hankkeista. Tavoitteena on, että jokainen peruskouluikäinen liikkuu tunnin päivässä. Ideana on ottaa koululaisia mukaan koulupäivän suunnitteluun, jotta koulupäivistä saataisiin liikkuvampia. Esimerkiksi istutaan vähemmän, tuetaan oppimista toiminnallisilla menetelmillä, liikutaan välitunneilla ja kuljetaan koulumatkat omin lihasvoimin. Liikkuva koulu -ohjelma pyrkii auttamaan kouluja näissä asioissa.

Toinen organisaatio, jonne jokainen elämänsä aikana joskus päätyy, on terveydenhuolto. Niin kauan kuin hoidossa ei oteta liikuntaa huomioon terveyden edistäjänä, terveydenhuollon kustannukset yhteiskunnalle jatkavat nousuaan. Kalifornian yliopiston lääketieteen professori Robert Sallisin (2015) sanoin: ”Jos liikuntaharjoitus olisi lääke, se olisi voimakkain lääke, jonka lääkäri voi koskaan potilaalleen määrätä”.

Hyvä esimerkki terveydenhuollon liikuntahoidoista oli Liikuntaneuvonnan palveluketju -hanke (LiPaKe). Siinä tavoitteena oli saada liikkumattomuudesta johtuvasta sairaudesta kärsivä potilas kiinnostumaan liikunnasta ja liikkumaan jatkossa säännöllisesti. Liikuntaneuvonta alkoi lääkärin vastaanotolla, jossa lääkäri arvioi sairauden liittyvän liikkumattomuuteen ja ehdotti liikuntaa lääkkeeksi. Tämän jälkeen alkoi vuoden kestävä jakso, jossa potilaalle asetettiin tavoitteet, kannustettiin liikkumaan, tarjottiin liikunnanohjausta starttiryhmissä ja testattiin säännöllisesti.

Hankkeen testiryhmän osalta tulokset olivat lupaavia. 409 henkilöstä vain 15 % keskeytti vuoden mittaisen ohjelman ja esim. painoindeksi tippui keskimäärin yhden luokan alaspäin. Vuoden mittaisen liikuntaneuvonnan huomattiin myös vähentävän diabeetikkojen hoitokuluja, jolloin kyettiin säästämään yhteiskunnan rahoja enemmän kuin mitä liikuntaneuvontaan käytettiin vuodessa. Toistan kärjistettynä: Kun yhtenä vuonna maksetaan liikuntaneuvonta ja lääkehoito, tulevina vuosina ei tarvitse maksaa enää kumpaakaan. Tällä hetkellä maksetaan pelkästään lääke- ja sairaanhoito, jolloin sitä joudutaan maksamaan jatkuvasti joka vuosi. Potilaan kunnon heiketessä liikkumattomuuden vuoksi, lääkehoitoa joudutaan ajan kuluessa lisäämään.

Pelkällä lääkehoidolla ei siis voida parantaa liikkumattomuudesta johtuvaa sairautta. Lääkkeen jatkuvalla käytöllä pystytään vain vähentämään oireita ja pidetään ihminen hengissä pitempään, mutta se maksaa. Valtavasti. Päivittäinen kävely sekä viikoittainen lihaskuntoharjoittelu on täysin ilmaista ja sen hyödyt yksilölle, hänen läheisilleen ja yhteisölle ovat valtaisat. Valtaisat.

Eri alojen yhteistyössä oikein toteutettuna liikuntaneuvonta on hoitona tietyille sairauksille edullisempaa ja kestävämpää kuin pelkkä lääkitys. Olemmeko valmiit maksamaan nykyiseen 100 euroon verrattuna yhtenä vuonna 150 euroa, jotta 10 vuoden päästä tarvitsee maksaa enää 10 euroa?

Mitä jos kouluihin palkattaisiin aluksi liikunta-alan ammattilaisia ohjaamaan joka aamulle leikkisä liikuntatuokio, josta voitaisiin johdattaa lapsia pikkuhiljaa itsenäiseen leikkimiseen liikkuen? Liikunnalla on todettu olevan positiivinen vaikutus oppimis- ja keskittymiskykyyn. Ja jokainen liikunnanohjaaja tietää, miten ohjattavat lapset saadaan keskittymään opittavaan aiheeseen. Lapsien pitää päästä tunnin alussa purkamaan energiaa liikkumalla hengästymiseen asti. Jos 9 vuotta jokainen arkiaamu alkaa liikuntatuokiolla, mikä on todennäköisyys tämän tavan jatkumiselle koko loppuelämän?

Tästä jatkamme Liikunnan vallankumous -sarjan seuraavassa osassa.