Kuoren alta: Miikka Vuorinen
Kaikkien tykkäämä huippuohjaaja ja jalkapallofani
Miikka Vuorinen on Aplicon pitkän linjan ammattilainen, joka on muuttanut Lohjalle vuonna 2001 valmistuttuaan Vierumäen Urheiluopistosta. Miikka on kotoisin Vammalasta, mutta on syntynyt ja asunut ensimmäiset kuusi vuotta Katrineholmissa, Ruotsissa. Miikka muutti Lohjalle silloisen tyttöystävän, nykyisen vaimon Petran vuoksi, mutta myös keikkatyö Kisakalliossa ja opettajan sijaisuudet painoivat vastavalmistuneen vaakakupissa.
Miikka on viihtynyt Aplicossa kohta 10 vuotta ja hän aloitti vuonna 2005 omaohjaajana. Nykyään Miikka työskentelee personal trainerinä, ohjaten pääasiassa Fustraa ja X-Methodia muutamien ryhmätuntien lisäksi. Miikka kertoo viihtyvänsä Aplicossa hyvän työympäristön ja työilmapiirin vuoksi. Hänelle on myös hyvin tärkeää, että työntekijää arvostetaan johdon puolelta ja satsataan työntekijän kehittymiseen.
Miikan perheeseen kuuluu Aplicossa työskentelevä vaimo Petra Vuorinen ja pojat 3- ja 5 v. Petraan Miikka tutustui Vierumäellä Suomen Urheiluopistossa, jossa he olivat samalla luokalla.
Ujosta pojasta liikunnan ammattilaiseksi
Miikkaa ei kouluaikoina lukeminen kiinnostanut ja lukiossakin hän vielä paini kovasti ”mikä minusta tulee isona” – ajatuksen kanssa. Opon ohjaukset eivät tuoneet suuntaa tulevaisuudelle, mutta lukemisen sijaan musiikki, liikunta ja kielet kiinnostivat.
Armeija toi sopivasti lukion jälkeen pienen hengähdyksen jatko-opintojen valinnan suhteen ja tämän vuoden jälkeen Miikan tulevaisuuden kuvio oli hänelle ihan selvä: Ensin armeija, sitten Varalan Urheiluopistossa 4 kk:n liikunnanohjauksen peruskurssi ja sen jälkeen Vierumäen Urheiluopistoon 1998 syksyllä.
Miikan äiti ihmettelee edelleen tänä päivänä, miten Miikka päätyi niin ulospäinsuuntautuneisuutta vaativaan työhön. Miikka oli lapsena ujo ja arka, ja vielä ala-asteen toisella luokalle hän halusi, että joku saattaisi hänet kouluun. Vanhempien ei tarvinnut Miikkaa paljoakaan komentaa, sillä kiltti poika ei juuri vastaan sanonut.
Paljon eri lajeja kokeilleella miehellä on myös historiaa tanssin parissa. Hän kutsuu sitä ”synkäksi menneisyydeksi” tanssin parissa. Vammalaan tuli tanssiseura, johon veli meni ensin mukaan serkun kanssa ja myöhemmin Miikka perässä. Tanssi jäi kun Miikka lähti armeijaan. Siihen vaikutti myös asetettu C-luokan raja, joka olisi tuonut mukaan myös hiusten värjäyksen ja itseruskettavan käytön. Joku raja, Miikka vastaa.
Fanaattinen jalkapallofani
Miikan luonne vaikutti lapsuuden harrastuksiin siinä määrin, että vasta kolmannella luokalla häntä alkoi kiinnostaa joukkuelajit, kuten jääkiekko ja jalkapallo Vammalan Palloseurassa. Jääkiekossa Miikka pelasi hyökkääjänä ja jalkapallossa omin rooli oli hyökkääjänä tai laitalinkkinä (keskikentän laidalla).
Miikka on pelannut jalkapalloa reilut parikymmentä vuotta ja jääkiekkoa reilut kymmenen vuotta. Jääkiekko oli Miikalle selvästi aina vain harrastus, mihin vaikutti myös ehkä Miikan koko (hänen omasta mielestä). Jalkapalloon hänellä on taas paljon vahvempi tunneside ja ajatus tulevaisuudesta lajin parissa kävi välillä myös mielessä, mutta jostain syystä omia rajoja ei tullut tässä suhteessa kuitenkaan koskaan koeteltua.
Henkisesti italiainen jalkapalloilija
Monien loukkaantumisten myötä oma pelaaminen on jäänyt, mutta Miikan haaveissa on pelaamisen aloittaminen taas jossakin vaiheessa. Jarrua haaveisiin tuo kuitenkin nykyisen työn luonne. Työn kannalta loukkaantumisiin ei ole varaa.
Rakkaus lajiin on kuitenkin niin kova, että Miikka on löytänyt keinon purkaa pelihimoaan muutenkin kuin itse juoksemalla kentällä. Kuten moni Miikan tunteva tietää, italialainen jalkapallo on hänen elämässä kaikki kaikessa. Kaikki maajoukkueen ja Juventuksen pelit tulee katsottua. Jalkapallo lähtee puolustuksen kautta, Miikka tiivistää. Tämän vuoksi italialainen jalkapallo on kolahtanut eniten.
Elämän suurempia hetkiä
Elämän hienoimpia hetkiä (nyt ei lasketa naimisiin menoa ja lasten syntymää) Miikka on kokenut vuonna 2008 Pääsiäisenä Milanossa, San Siron kentällä Juventus vastaan Inter Milan. Katsomossa 74 000 katsojaa. Jalkapallopyhäkköön San Siro:n astuessaan, kolmekymppiseltä mieheltä pääsi itku. Parempaa 30-vuotislahjaa mies ei olisi koskaan voinut toivoa. Miikka herkistyy vieläkin, kun kertoo perheen, kaveri- ja sukulaisjoukolta saamastaan elämää suuremmasta lahjasta. Seuraava toive on päästä MM-kisoja katsomaan ja seuraamaan Italian otteluita vuonna 2018. Lisäksi hän haaveilee isojen Euroopan kenttien kiertämisestä, erityisesti Etelä-ja Keski-Euroopassa.
Arjen tukipilarit
Miikka vastaa nopeasti, kun kysytään mikä hänen arjessa on tärkeintä. Kaikki on hyvin, kun tietää että perheellä on kaikki hyvin. Tämä tarkoittaa Miikan sanoin sitä, että kaikki on terveenä ja on elämässä riittävä taloudellinen turva. Perheen lisäksi Miikka nauttii, kun työssä on myös tietynlainen jatkuva haasteellisuus. Tämä oli myös syy, miksi Miikka siirtyi omaohjaajasta PT:ksi.
Miikka pitää omasta kunnostaan huolta treenaamalla Fustraa 2-3 kertaa viikossa, lisäksi hän käy noin kerran viikossa kuntosalilla tekemässä peruskuntosalitreeniä. Treenejä on siis keskimäärin kolme kertaa viikossa.
Miikka viihtyy myös golf-kentällä, mutta hän ei katso golfia treeninä, vaan leppoisana ajanvietteenä. Se on urheilua, mutta ei liikuntaa.
Miikan treenitapa on muuttunut aika lailla vuosien myötä. Maratonejakin juosseen miehen tavoitteena on pysyä hyvässä kunnossa, mikä tarkoittaa eri ihmisille eri asiaa. Miikalle se tarkoittaa sekä henkistä että fyysistä hyvinvointia, sitä että sisimmissään ihminen voi omiin tavoitteisiinsa nähden hyvin.
Miikalla on ollut ongelmia selän kanssa, ja hän on oppinut että vähemmän on enemmän. Tällä hetkellä selkä pysyy hyvin kunnossa Fustran avulla ja hän pystyy treenaamaan tehokkaasti useasti viikossa.
Hyväntuulisen Vuorisen elämä kulkee omalla painollaan, nyt eletään perheen ehdoilla ja nautitaan siitä. Tämän vuoksi tällä hetkellä ei ole paljoakaan varsinaisia omia harrastuksia, vaan tärkeintä on, että töiden jälkeen saa olla lasten kanssa. Se kestää vain hetken.
Jaa tämä sivu
Facebook
Twitter