Juha Koivuporras |
Henkilökunnan perehdytyksessä kerrottiin iWallin sopivan erinomaisesti alkulämmittelyksi. Astun seinän eteen ja se alkaa pitää elektronista meteliä. Näyttö menee pelitilaan, kun laahustan merkitylle alueelle. Valitsen eri vaihtoehdoista pelin nimeltä Parkour. Se kuulostaa peleistä tutuimmalta nimeltä ja olen aina ihaillut Youtubesta henkeä salpaavia parkour-videoita. Seison metrin päässä ruudusta ja kaikki valinnat suoritetaan ohjatusti kehon liikkeellä. Saan pelin ensimmäisen tason käyntiin ja olen virtuaalimaailmassa.
Pelissä en ohjaa ketään hahmoa ulkoisesti (kuten Supermario yms. Kyllä kasarin lapset tietävät), vaan näen virtuaalihahmoni silmien kautta. Maailma, johon astun, näyttää tulevaisuuden kaupungilta. Liikun sen katoilla. Peli sijoittuu ilmeisesti yöaikaan, koska taivas on pimeä. Erilaiset nuolen muotoisiksi muokatut valot katoilla ja kaiteilla ohjaavat matkaani kohti maalia. Virtuaalihahmoni uskoo kehonliikkeitäni. Jos hyppään, hahmo hyppää. Jos juoksen paikallani, hahmoni liikkuu nopeammin. Jos kyykkään matalaksi, hahmonikin laskeutuu alas. Kaupungin katoilla poukkoileva rata sisältää isoja yliluonnollisia hyppyjä ja esteiden alituksia. Eli jos hyppään ilmaan, hahmoni hyppää paljon pitemmälle ja korkeammalle. Virtuaalipelissä saan siis suuremmat voimat, mitä minulla todellisuudessa onkaan.
10 minuuttia tahkottuani eri tasoja, kehoni on lämmin ja hiki virtaa poskellani. Katson ympärilleni ja jotenkin minua hieman hävettää. En tiedä millaiselta näytin tai millaista ääntä pidin pelatessani yksin, mutta tämä peli keskellä toiminnallista kuntosaliamme herättää varmasti hämmennystä aikuisissa ihmisissä. Olisinko uskaltanut pelata tätä peliä toisella kuntosalilla? Täällä on helppo kokeilla, koska olen täällä töissä. Mutta totta tosiaan, iWall teki sen mitä oli tarkoituskin, se toimi erinomaisena alkulämmittelynä. 10 minuuttia kului paljon nopeammin kuin perus kuntopyörällä pyöräily. Minulla oli oikeasti hauskaa. Edelleen jostain syystä pääni sanoo, ettei tämä ole oikeaa harjoittelua. Tämä on keinotekoista harjoittelua. Vai olenko vain perinteiden vanki?
Virtuaalipelien rooli tulevaisuuden liikuttajana
Juha Koivuporras
Kirjoittaja on Aplico Trainer Teamimme personal trainer, joka opiskelee tällä hetkellä Master of Sport Studies-tutkintoa. Juha on kiinnostunut liikunnan yhteiskunnallisesta merkityksestä ja yrittää keksiä miten suomalaiset saataisiin liikkumaan terveytensä kannalta riittävästi?