Sinä et ole sää
Elämme syksyn pimeintä aikaa. On vain muutamia tunteja päivällä, jolloin on valoisaa. Muuten on hämärää ja ihan pimeää. Joka puolella puhutaan siitä, kuinka pimeä väsyttää ja kaikki on niin harmaata. Joka vuosi tämä sama vuodenaika tulee ja se myös menee. Talvi, ja se valoisa lumi saapuu vielä. Sen jälkeen aurinko alkaa heijastamaan lumen pinnasta tuoden sen odotetun kevään valon.
Olen käynyt monen monta keskustelua viime viikkoina siitä, että kun on pimeää niin ei vaan jaksa ja pysty. Ei meinaa jaksaa nousta sängystä ja treenaaminen ei huvita, kun väsyttää. On totta, että tämä aika väsyttää helposti. Eihän sitä tiedä onko kello 18.00 vain 21.00, kun mieli tekee tepposia, kun ulkona on pimeää. On tutkimuksia, että valolla saadaan ihmeitä aikaan mielen positiivisuuden eteen. Ainakin kirkasvalolamppuja myydään tähän vuodenaikaan paljon. Kun on aurinkoinen syys sää, on se mieltä virkistävää ja harmaus vetää mielenkin synkäksi. Kuulostaako tutulta?
Mutta tarvitseeko meidän kuitenkaan olla sään armoilla? Mitä jos tähän vuoden aikaan kuuluukin vetää ne villasukat jalkaan ja polttaa kasa kauniita kynttilöitä? Elämä saa hidastua välillä. Ei sen silti tarvitse olla kurjaa. Treenit kannattaa pitää mukana harmaudessa. Ainakin ne ylläpitävät 1-2 hikoilua viikossa. Sitten on kiva jatkaa taas tammikuussa isommalla vaihteella, kun ei tarvitse aloittaa jatkuvasti alusta. Arki ja vuodenajat tuovat vaihtelua. Anna sen olla hyvä rytmittäjä myös liikunnalliseen puoleen. 2-3 kuukautta kehitetään ja tehdään enemmän, kun on virtaa. Sitten kun on vähemmän virtaa, niin tee hyvällä omallatunnolla vähemmän. Mutta tee. Vähemmän ei tarkoita sitä, että lopetetaan liikkuminen kokonaan, vaan vähennetään pari kertaa nykyisestä. Liike on lääke myös väsymykseen. Se kannattaa pitää mielessä.
Yksi elämäni tämänhetkisistä mentoreista sanoi minulle, “sinä et ole sää”, kun kitisin, että jaksaakohan sitä, kun sää synkkenee. Hän oli sen kuullut aiemmin omalta opettajaltaan. Sen jälkeen minä oivalsin jotain tästä asiasta ja en ole murissut keleistä sen jälkeen. Eihän tälle mitään voi. On pimeää niin on, mitä sitten? Kun paistaa, nautin tuosta valoilmiöstä. Kun on pimeää, laitan lisää valoja ja kynttilöitä ja pidän huolen siitä, että nukun riittävästi. Mieti asiaa hetki omalta kohdaltasi ja voisiko se olla niin yksinkertaista? Moni muukin asia väsyttää. Ajoissa vaan unille, niin kummasti harmauskin helpottaa ja rutina vähenee.
Otetaan jokaisesta vuodenajasta irti se mitä se tarjoaa. Elämä tarjoaa haasteita ja hienouksiaan. Ne ei ole koskaan ollut keleistä kiinni, eihän? Ensi kerralla, kun tuntuu, että keli meinaa viedä voiton heitä trikoot niskaan ja käy tekemässä pieni treeni, tule kotiin ja mene ajoissa nukkumaan. Aamulla voi kummasti taas hymyillyttää! Sinä et ole sää!
Kirjoittaja:Jutta Österberg-Hurme
Ratakatu 24, Lohja
Jaa tämä sivu
Facebook
Twitter