Muistatko ensimmäisen kertasi?
Milloin se oli? Missä se tapahtui? Millaista se oli? Mikä olo jäi? Milloin teit sitä seuraavaksi? Miksi? Teitkö koskaan?
Minä muistan oman ensimmäisen kertani hyvin. Se oli vuonna 1998, turkulaisessa kuntokeskuksessa. Se oli ihan kamalaa ja jäi sellainen olo, että en tee tätä enää ikinä. Nyt olen polkenut sisäpyöräilyä jo muutamia tuhansia tunteja, tuosta epämiellyttävästä ensikosketuksesta huolimatta.
Vihasin sisäpyöräilyä.
Meistä jokainen tekee asioita aina ensimmäistä kertaa eikä kukaan ole seppä syntyessään. Rakastan aloittelijoiden opastuksen ohjaamista, koska silloin pääsee harrastamisen juurille. On aina hienoa nähdä asiakkaiden onnistumisen iloa, kun saa opettaa heille jotakin.
Teet mitä tahansa ensimmäistä kertaa, oli se sisäpyöräilyä tai mitä tahansa, muista antaa lajille aikaa. Ensimmäisen kerran ainoa tavoite on aina se, että teet sitä vielä uudelleen. Opetan sisäpyöräilyn opastuksessa teknisiä niksejä, mutta ensimmäisillä kerroilla ne voi hyvin sivuuttaa kokonaan ja yrittää vain selviytyä ensimmäisistä kerrasta siten, että tulee tunnille vielä uudelleen. Toki tuo sama tavoite – tulla uudelleen – säilyy matkassa jokaisella tunnilla, koska joskus tulee kuitenkin se viimeinen kerta. Tiedätte sen, kun olette lopettaneet harrastuksia. Älä kuitenkaan koskaan jätä harrastuksen tai lajin kokeilua vain yhteen kertaan. Mikä tahansa harrastus vaatii aikaa – oppia lajia ja sen hienouksia.
Jos lopetat ensimmäiseen kertaan, sen kamaluudesta huolimatta, sinulla voi jäädä paljon kokematta. Minulla olisi jäänyt yksi elämäni suurimmista intohimoista kokonaan, jos olisin jättänyt sisäpyöräilyn edelliselle vuosituhannelle. Anna aikaa itsellesi, oppia ja nauttia, niistä epämukavuusalueen asioistakin. Sieltä voit löytää jotain mahtavaa ja kaunista.Rakastan sisäpyöräilyä.
Sami Hurme
Liikunta -ja Hyvinvointikeskus Aplico Oy
019 312 880
Jaa tämä sivu
Facebook
Twitter